keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu

Nyt se on taas alkanut - tekijänoikeusjärjestöjen jokavuotinen mankuminen yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuun (ent. kasettimaksu) velvoittavien laitetyyppien laajentamisesta.

Nykeisellään sitä maksetaan:
- CD / DVD / BluRay -mediasta (tyhjänä myytävä, kirjoitettava optinen media)
- video- ja äänitallentimet (sis. MP3-soittimet, mutta ei kännykkää tai tietokonetta)
- C-kasetti, VHS, Beta (antiikkia...)

Laajennettavaksi esitetään mm. kännykät ja tietokoneet.

Hyvitysmaksujen lasku johtuu mm. CD-levyjen ja C-kasettien muunnin putoamisesta lähes nollaan. Tyhjien DVD-levyjen myynti ei ole tarpeeksi suurta korvaamaan tätä. Tärkeää kuitenkin on huomata, että hyvitysmaksujen putoaminen ei ole peruste alkaa kompensoimaan järjestelmää. On tärkeää kysyä, onko hyvitysmaksu koskaan ollut perusteltu, ja jos joskus oli, onko se sitä enää tänään.

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu peritään kuluttajan oikeudesta tehdä laillisia varmuuskopioita laillista väylää hankitusta mediasta, joka sisältää tekijänoikeuksien alaista materiaalia. Esim. ostat CD-levyn, ja teet siitä itse varmuuskopion. Tai rippaat itse CD-levyn raidat MP3-muotoon, ja pistät ne MP3-soittimeen.

Onko lain tarjoamasta varmuuskopiointioikeudesta kohtuullista periä hyvitysmaksua, koska varmuuskopio edellyttää kuitenkin sen, että ostat ja maksat alkuperäisen levyn? Okei, laki vieläkin sallii sen, että voit lainata kaverille, joka tekee "varmuuskopion", joka lainaa toiselle kaverille, joka tekee "varmuuskopion", jne., mutta minä en ole tämmöiseen tietokonepelien tai musiikin lailliseen "varmuuskopiointirinkiin" kuulunut viimeiseen 20 vuoteen. Se ei maksa edes vaivaa. Pääsääntöisesti varmuuskopiot ovat ihan rehellisesti aitoja varmuuskopioita ja tekijänoikeuden porsaanreiän käyttöä harrastaa hyvin pieni osa kulttuurin kuluttajista - siis huomattavasti pienempi osa kuin joka harrastaa laitonta nettikopiointia.

Mikä on tietenkin huomioitavaa on, että hyvitysmaksun tarkoitus ei koskaan ole ollut korvata piratismin aiheuttamaan vahinkoa artistille. Tätä väärää argumenttia tosin kuulee aika ajoin. Jos piratismin aiheuttamaa vahinkoa korvattaisiin, olisi luonnollista, että tämä korvaus vapauttaisi nettikopioijat henkilökohtaisesta korvausvastuusta. Näinhän ei kuitenkaan ole käynyt.

Hyvitysmaksu siis on korvausta laillisesta varmuuskopioinnista. Yhä useampi teos (DVD-levyt, iTunes) on kuitenkin viime aikoina ollut suojattu kopiosuojauksella, mikä koskee myös varmuuskopiointia. Lain salliman varmuuskopioinnin teko edellyttää toisen lain rikkomista: kopiosuojausta ei saa kiertää vaikka varmuuskopiointioikeus on ja vaikka siitä oikeudesta on joutunut jopa maksamaan. Aika paska juttu?

On. Ja paskaisemmaksi se menee, kun ottaa huomioon, että tallennusmedioita käytetään ei-teostonalaisen musiikin, sekä ei-musiikin tallentamiseen. Jos esimerkiksi poltat itse ottamiasi valokuvia CD:lle, hyvität TO-materiaalin varmuuskopiointioikeutta (jota yritetään kuitenkin rajoittaa kopiosuojauksella). Suuret yritykset voivat anoa CD-levyistänsä hyvitysmaksun palauttamista, mutta yksityinen ei voi.

Tyhjien CD-levyjen myynti on vähentynyt ja DVD-levyjen on kasvanut, joskin ilmeisesti jo saturoitunut eli kasvu loppunut. Ei ole ikuista kasvua. DVD-levyssä on toki gigaa kohden vähemmän hyvitysmaksua, mutta kun kerran DVD-levyt on pääsääntöisesti kopiosuojattuja, eikö ole suorastaan oikeus ja kohtuus, että hyvitysmaksutulos ovat laskussa tämmöisenä aikakautena, jolloin laillinen varmuuskopiointi laillisen varmuuskopioinnin estäminen (fix'd) nähdään "piratismin torjuntana"?

Piratismi ei välitä DRM:stä. Piraatit ensin murtaa sen, ja laatii sisällöstä kopion... paranneltuna, eli ilman DRM:ää. Tämä päätyy nettiin ja kenenkään lataajan ei tarvitse murehtia siitä onko vainoharhaisuudessa julkaisija mennyt pistämään tuotteeseen jonkun kopiosuojan, joka estää sinua katsomassa tuotetta Linuxissa tai... niin, pelimaailmastahan meillä on niin monia huonoja esimerkkejä, että en rupea edes listaamaan. Tämä kaikki vain, koska julkaisija näkee maksavan kuluttajan suurempana riskinä kuin nettipiraatin. Maksavat asiakkaat kyllästyvät siihen luottamuksen puutteeseen, erityisesti, kun tuote on sen takia viallinen.

Hyvitysmaksu on aikansa päässä. Hyvitysmaksu on muutoinkin ollut mielivaltainen rahastusmonopoli, jonka päätarkoituksena on ollut, että maksu peritään. Rahojen vastaanottaja ja millä perusteilla he rahat jakavat asiakkailleen... vähän niin ja näin. Ei-teostolainen musiikkiartisti ei esimerkiksi saa mitään korvausta varmuuskopioista, vaikka laki takaa yhtäläiset oikeudet varmuuskopioida teostolaista ja ei-teostolaista musiikkia.

"Suomessa kerättiin hyvitysmaksua vuonna 2005 yhteensä 11,79 miljoonaa euroa, josta 6,7 miljoonaa jaettiin suomalaisille oikeuksienomistajille ja loput rahat käytettiin "tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin"." (wiki)

6,7 miljoonaa euroa ohi ei-teostolaisten musiikintekijöiden. Ei reilua. Sen sijaan, että vikisisivät tulojen putoamista, voisivat vaikka oikeuksienomistajien osuuden niille tuettaville järjestöille. Arvostukseni Teostoa kohtaan nousisi kuuraketin lailla. Todennäköisempää toki on, että painostuskeinona opetusministeriötä kohtaan he saattaisivat uhata esim. Kuurojen Liiton tukiosuutta, koska kyseinen järjestö omaa paljon uhripääomaa (ja kelpaa siten lasten tavoin pelinappulaksi politiikkaan).

Lisää ironiaa voi löytää tästä:
"Kopiosuojattuja teoskappaleita ei saa lex Karpelan voimaantulon jälkeen kopioida vaikka kopioinnista maksetaankin maksua. Tosin maksua käsittelevässä EU-direktiivissä on Suomen johdolla lisätty artikla, joka suosittaa alentamaan hyvitysmaksua kopiosuojausten määrän kasvaessa ja näin vähentäessä kotikopiointia." (wiki)

Kun Suomi itse on ollut ajamassa artiklaa, joka määrää hyvitysmaksun alentamista kopiosuojauksen yleistyessä, luulisi olevan itsestään selvää, että Teoston ei kannattaisi nostaa meteliä putoavasta hyvitysmaksukertymästä, koska joku voisi kysyä, että pitäikö hyvitysmaksun yksikköhintaakin myös laskea... aiheuttaen Teostolle tuplavahingot hyvitysmaksukertymään.

Eipä toisaalta eipä Gramex-maksujen perimisessä ja tilittämisessä ole kehumista ollut, mm. ulkomaalaisten artistien TO-korvauksien pistämistä omiin taskuihin, ja hämäriä sopimuksia radiosoittojen korvauksista, joista tuomittu oikeudessa 250000 euron sakkoihin monopoliaseman väärinkäytöstä.

Tässä valossa, ei ole ihmekään, että toivon alakohtaisten "edunvalvojien" monopoliasemien (mm. verotusoikeus) poistamista ja artistien oikeutta valita edunvalvojansa. Vapaus on ennen kaikkea artistin etu. Se, että viestintuojana on piraatti ei muuta totuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti